Teemu Pukki ei ole vain Suomen maajoukkueen suurin jalkapalloilija. Hän on yksi sen suurimmista persoonista, jonka perintö on suurempi kuin maalit antavat ymmärtää.

Eniten maaleja Huuhkajien historiassa. Toiseksi eniten miesten A-maaotteluita. Historian ainoan miesten arvokisapaikan saavuttaneen joukkueen  tärkein yksittäinen pelaaja.

Onko Teemu Pukki syytä nostaa jopa Jari Litmasen yli kaikkien aikojen Huuhkajat-pelaajaksi?

Hyökkääjä ei itse, tuttuun nöyrään tyyliinsä, ole kovin mielissään vertailusta.

– Itse en lähde arvioimaan sitä, kuka on kaikkien aikojen tärkein Huuhkajat-pelaaja. Mutta tietysti se on iso kunnia, että olen pystynyt näin pitkään pelaamaan maajoukkueessa ja auttamaan joukkuetta voittoihin, Pukki kertoo Jalkapallon-MM.fi:lle.

– Tietysti se ensimmäinen arvokisapaikka oli koko Suomen unelma, ja hienoa, että pystyin auttamaan siinä. Mutta en lähde nostamaan itseäni esiin. Siinä oli monta syytä, että päästiin kisoihin.

Huuhkajatlegenda ei tunnetusti oikein viihdy valokeilassa. Tiistai-iltana Pukki joutui kuitenkin olemaan jakamattoman huomion keskipisteenä. Joukkuekaverit esimerkiksi saapuivat Tammelaan kaljuhatut päässään – paitsi he, joiden päätä kalju koristaa jo valmiiksi. Heillä oli päässään Pukin nuoruuden ajoilta tutut kultakutrit. Lämmittelyt hoidettiin koko joukkueen voimin Pukki 10 -paidoissa. Ennen ottelua Pukki kukitettiin seremoniallisesti, ja niin edelleen.

Tällä kertaa tähtipelaaja osasi kuitenkin suhtautua huomioon aiempaa tyynemmin.

– Tämä tilanne oli sellainen, että annoin itseni olla keskipisteenä. Pystyin jopa nauttimaan siitä, vaikka ne eivät yleensä ole niitä tilanteita, joihin haluan. Mutta pystyin nauttimaan joka hetkestä.

– Nyt voin palata taka-alalle, Pukki nauraa.

Pukki on toiminut maajoukkueen kapteenina, pelannut vuosia ulkomailla isossa valokeilassa ja ollut Suomen maajoukkueen parhaan vaiheen aikaan se kaikkein kysytyin ja fanitetuin maajoukkuepelaaja. Siitä huolimatta hänet tunnetaan juuri vaatimattomuudestaan. Ottelun jälkeen Huuhkajien kapteeni ja Pukin pitkäakainen ystävä Lukas Hradecký ihmettelikin, että miten ihmeessä Teemu Pukki on pystynyt pysymään niin nöyränä.

– Pitää varmaan kiittää vanhempia kasvatuksesta. Sellainen minä vain olen, Pukki sanoo.

Pukin viimeisen maajoukkueviikon aikana useat nuoret Suomen pelaajat ovat julkisesti kehuneet sitä, kuinka mukava ihminen Pukki on ja kuinka hyvä esikuva hän on ollut nuoremmille pelaajille. Vaikka Pukki jättää maajoukkueen sen historian parhaana maalintekijänä. on hänen perintönsä Huuhkajille vielä paljon suurempi. Se ulottuu siihen, millaista kulttuuria hän oli joukkueeseen luomassa ja miten hän otti muut ihmiset vastaan.

– Eniten ylpeä noista kommenteista, missä minusta on puhuttu ihmisenä, eikä jalkapalloilijana, Pukki sanoo tunteellisena.

Pukki ei ole ujostellut nousta maajoukkueessa konkarin rooliin ja ottaa nuorempia pelaajia siipiensä suojiin. Huomion keskipisteenä hän ei silti, kaikista maaleista ja haastatteluista huolimatta, ole oppinut viihtymään. Se näkyy myös siinä, mitä hän jännitti kaikkein eniten ennen uransa viimeistä maajoukkuepeliä.

– Jännitys oikeastaan alkoi eilisillasta. Nukahdin vasta kolmelta. Ei vain tullut uni, kun ajatukset pyörivät päässä.

– Eniten stressasin puhetta, joka piti pitää joukkueelle ennen peliä. Siitä ei oikein tullut mitään. Se oli vaikea hetki minulle.

Vaatimattomuus selittää osaltaan Pukin valtavan kansansuosion Suomessa. Hän on yksi meistä. Tavallinen naapurinpoika Kotkasta, joka vain sattui olemaan hiton hyvä jalkapallossa. Olemukseltaan Pukista ei voisi koskaan arvata, että hän on Suomen historian parhaita urheilijoita, kansainvälisesti tunnettu tähti ja miljonääri. Hän on vain Teemu.

– Tietysti olin nähnyt hänen pelaavan jo ennen kuin tulin Huuhkajiin. Ei minulle tullut yllätyksenä se, mihin hän pystyy kentällä. Mutta nyt tunnen hänet paremmin ihmisenä, ja se saa minut vain arvostamaan häntä enemmän. Hän ei ole vain loistava jalkapalloilija, vaan myös todella pidettävä ihminen, ja siksi on ollut entistä suurempi kunnia valmentaa häntä, vastaa Pukin viimeiseksi maajoukkuevalmentajaksi jäänyt Jacob Friis Jalkapallon-MM.fi:lle.

Seuraavaksi Pukki pitää paikata maajoukkueessa sekä maalien muodossa että ihmisenä. Vaikka hän jättää Huuhkajiin historiallisen ison reiän maalien muodossa, on mahdollista, että ihmisenä hänen jättämänsä aukko on vielä vaikeampi paikattavaksi.

Pukki on aina rakastanut Suomen maajoukkuetta, ja maajoukkue on rakastanut häntä takaisin. Lopulta, vaikeiden vuosien jälkeen, myös koko Suomen kansa oppi rakastamaan häntä. Se rakkaus tuskin hälvenee, vaikka pelit maajoukkueessa jäävätkin taakse.

– Minulle isoin kunnia uralla on ollut se, että saan pelata maajoukkueessa, ja olen aina halunnut antaa sille parhaani, Pukki kertoo kyyneleitä pidätellen.


Skotlanti - Tanska