Kertoimet: Kuka voittaa jalkapallon MM-kisat?

18+. Lue lisää säännöistä ja ehdoista. Pelaathan vastuullisesti. Jos sinusta tuntuu, että pelaat liikaa, ota yhteyttä peluuri.fi.

18+. Talletusbonus koskee ainoastaan uusia Velobetin asiakkaita. Minimitalletus 20€. Bonus on 150% ensimmäisen talletuksen arvosta, kuitenkin enintään 1000€. Bonus hyvitetään asiakkaan tilille ensimmäisen talletuksen jälkeen. Saadaksesi bonuksen sinun tulee aktivoida se ennen vedonlyöntiä. Bonus tulee kierrättää 30 päivän sisällä. Bonus ja ensitalletus on kierrätettävä 15 kertaa vähintään 3 kohteen yhdistelmäsllä. Jokaisen kohteen minimikerroin on 1,30. Pelaathan vastuullisesti. Jos sinusta tuntuu, että pelaat liikaa, ota yhteyttä peluuri.fi.

18+. Jos sinusta tuntuu, että pelaat liikaa, ota yhteyttä peluuri.fi.

Ketkä ovat jalkapallon MM-kisojen 2026 voittajasuosikit?

FIFAn maailmanmestaruuskilpailut järjestetään ensimmäistä kertaa kolmessa eri maassa, kun MM-kullasta pelataan Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Kanadassa. Vuoden 2026 MM-kisoissa on useita eri maita, joilla on realistiset mahdollisuudet tavoitella mestaruutta.

Kirjoitushetkellä 42 maata 48:sta kisoihin osallistuvista joukkueesta on jo selvillä, ja valtaosa ennakkoon suurimmista mestarisuosikeista on jo lunastanut kisalippunsa. Kärkiehdokkaiden joukosta löytyy tietysti monia suurelle yleisölle tuttuja maita. Hallitsevan maailmanmestarin Argentiinan, sekä hallitsevan Euroopan mestarin Espanjan odotetaan taistelevan kullasta tälläkin kertaa. Näiden kahden espanjankielisen pallotaiturijoukkueen ohella suurimmiksi voittajasuosikeiksi voidaan nostaa Ranska ja Englanti. Ensin mainittu on tehnyt Didier Deschampsin alaisuudessa kovaa tulosta, joista saavutuksena on yksi MM-kulta ja yksi MM-hopea. Ranskalla on lisäksi käytössään kenties maailman parhaimmat yksilöt. Englannin edellisestä ja ainoasta maailmanmestaruudesta on ehtinyt kulua peräti 60 vuotta, mutta joukkue on viime vuosina parantanut peliään tasaisesti ja kypsynyt myös henkisellä puolella. Tästä osoituksena on finaalipaikka edellisissä EM-kisoissa.

Hieman tämän nelikon alapuolella tulevat Brasilia, Portugali ja Italia. Historian menestynein maa Brasilia ei ole kahden edellisen vuosikymmenen aikana kyennyt suorittamaan sellaisella tasolla, jota siltä odotetaan. Joukkue on vuoden 2002 mestaruuden jälkeen selviytynyt vain kertaalleen välierävaiheeseen asti, eivätkä karsinnat taaskaan sujuneet toivotulla tavalla. Taitoa joukkueelta kuitenkin löytyy roppakaupalla, jonka vuoksi se on lähes automaattisesti aina yksi suosikeista. Portugali taas on edelliset vuosikymmenet kuulunut jalkapallomaailman ehdottomaan eliittiin, mutta maa on usein alisuoriutunut MM-kisoissa. Cristiano Ronaldon viimeisessä MM-turnauksessa joukkueelta on kuitenkin lupa jälleen odottaa paljon, vaikka aivan suurimpina suosikkeina sitä ei voikaan pitää. Italia on kärkiehdokkaista ainoa, joka ei vielä ole varmistanut paikkaansa kesän lopputurnauksessa. Viime vuosina Italian taso on aaltoillut melkoisesti. Vakuuttavan 2021 Euroopan mestaruuden jälkeen, joukkue karsiutui kaikkien yllätykseksi ulos Qatarin MM-kisoista. Italian kurinalaisuus ja raudanluja kollektiivi nostavat sen kuitenkin yhdeksi suosikiksi, aina mukana ollessaan.

Tietenkään ei voi myöskään unohtaa jäljelle jäänyttä jalkapallon suurmaata eli Saksaa. Futispiireissä on tullut tutuksi sanonta ”11vs11, 90 minuuttia ja lopulta Saksa voittaa”. Viimeisen vuosikymmenen aikana tämä on tosin osoittautunut osin myytiksi, sillä 2014 MM-kullan jälkeen maa ei ole arvokisoissa mitaleille yltänyt, ja on ajoittain pelannut jopa erittäin heikosti. Saksassa on kuitenkin tapahtunut viime vuosina sukupolvenvaihdos ja 2024 EM-kisat antoivat jo osviittaa uudesta häämöttävästä noususta, eikä joukkuetta voi sulkea pois mestaruuskamppailusta.

Jokaisen turnauksen alla spekuloidaan myös aina mahdollisissa ”mustista hevosista” eli joukkueista, joilla on potentiaalia yllättää ja edetä pitkälle. Vuoden 2026 turnauksessa yksi tällainen on perinteinen talviurheilumaa Norja. Pohjoisnaapuri pelasi murskaavat MM-karsinnat, voittamalla jokaisen ottelun. Norja oli se joukkue, joka pakotti Italian jatkokarsintaan, ja maalitykki Erling Hålandin johdolla sen asetelmat vaikuttavat erittäin lupaavilta. Toiseksi mahdolliseksi yllättäjäksi voi nostaa Meksikon, joka on säännöllinen pudotuspelijoukkue, mutta samalla yleensä ensimmäisellä pudotuspelikierroksella putoava joukkue. Kotiyleisön tuki voi kuitenkin auttaa maata nousemaan seuraavalle tasolle. Hieman vähemmän yllättävää olisi, jos loppumetreillä nähtäisiin myös mukana jokin tasaisesti suoriutuvista maista kuten Kroatia, Sveitsi, Hollanti, Belgia tai Uruguay.

Mitkä maat ovat voittaneet jalkapallon MM-kultaa?

Naisten MM-kisat

• 1991 – USA
• 1995 – Norja
• 1999 – USA
• 2003 – Saksa
• 2007 – Saksa
• 2011 – Japani
• 2015 – USA
• 2019 – USA
• 2023 – Espanja

Miesten MM-kisat

• 1930 – Uruguay
• 1934 – Italia
• 1938 – Italia
• 1950 – Uruguay
• 1954 – Länsi-Saksa
• 1958 – Brasilia
• 1962 – Brasilia
• 1966 – Englanti
• 1970 – Brasilia
• 1974 – Argentiina
• 1978 – Länsi-Saksa
• 1982 – Italia
• 1986 – Argentiina
• 1990 – Länsi-Saksa
• 1994 – Brasilia
• 1998 – Ranska
• 2002 – Brasilia
• 2006 – Italia
• 2010 – Espanja
• 2014 – Saksa
• 2018 – Ranska
• 2022 – Argentiina

Mitkä ovat kotijoukkueen mestaruusmahdollisuudet?

Historiallisesti ei ole harvinaista, että isäntämaa pääsee pitkälle tai jopa voittaa turnauksen. Tämä saattaa osittain johtua kotiyleisön vahvasta tuesta ja siitä, että kisaympäristö on tuttu. Haittapuolena voi kuitenkin olla se, että kisojen järjestäjämaat ovat aina edenneet suoraan lopputurnaukseen ilman karsintoja. Tasokkaiden MM-karsintaotteluiden sijaan isännät ovat pelanneet vain ei-kilpailullisia harjoitusotteluita ennen turnausta.

Tähän sääntöön tehtiin poikkeus ensimmäistä kertaa MM-kisojen historiassa vuonna 2022. Qatar osallistui MM-karsintoihin, vaikkakin ilman, että sen ottelutuloksia huomioitiin karsintojen tuloksissa. FIFA päätti tehdä poikkeuksen, koska kyseessä oli maan ensimmäinen osallistuminen MM-lopputurnaukseen. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että samaa konseptia käytetään myös tulevaisuudessa.

Tavallaan sama konsepti oli käytössä myös vuoden 2023 naisten MM-kisoissa, kun Australia osallistui oman maanosaliittonsa mestaruuskisoihin, jotka toimivat myös karsintoina vuoden 2023 MM-kisoihin. Asetelma oli kuitenkin hieman erilainen, sillä kun kisapaikat jaettiin Aasian mestaruuskisojen sijoitusten perusteella, oli Australialla luonnollisesti halu osallistua kisoihin ja tavoitella Aasian mestaruutta, vaikkei kisapaikka ollutkaan pelissä

MM-kisojen järjestäjämaa on voittanut kultaa kuudessa 21 edellisestä miesten MM-turnauksesta. Se on melko korkea prosenttiosuus. Sekä ensimmäisessä että toisessa MM-turnauksessa isäntämaa voitti kultaa kotikentällään, kun ensin Uruguay ja sitten Italia vei mestaruuden nimiinsä. Englanti pystyi samaan vuonna 1966. Kahdeksan vuotta myöhemmin Saksa voitti maailmanmestaruuden kotikentällään, ja seuraavassa turnauksessa, vuonna 1978, Argentiina voitti kultaa. Edellisen kerran isäntämaa on nostanut MM-pokaalia, kun Ranska ylsi mestariksi vuonna 1998.

Naisten MM-kisoissa emäntämaa on juhlinut maailmanmestaruutta vain kertaalleen. Tämä tapahtui vuonna 1999, kun USA voitti historiansa toisen MM-kullan kotikentällään.

MM-kisojen historia – naiset

Ensimmäiset jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1991, vaikka epävirallisia turnauksia järjestettiin jo 1970- ja 1980-luvuilla. Naisten jalkapallon suosion kasvu noina vuosikymmeninä sai FIFAn tutkimaan, olisiko naisten MM-kisojen järjestäminen hyvä idea. Kesällä 1988 Kiinassa järjestettiin koeturnaus, joka oli suuri menestys. Turnauksen voitti Norja, joka kaatoi finaalissa Ruotsin lukemin 1-0.

Näin ollen FIFA päätti järjestää ensimmäiset viralliset naisten maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1991, ja hyvin menneen koeturnauksen ansiosta emäntämaaksi päätettiin valita Kiina. Kilpailuun osallistui kaksitoista maata. Yhdysvallat kruunattiin mestariksi sen voitettua Norjan finaalissa. Pelipallo oli samankokoinen kuin miesten pallo, mikä ei ollut tuolloin kansainvälinen standardi. Kisojen ottelut kestivät 80 minuuttia 90 minuutin sijasta. Turnauksen jälkeen FIFA teki kyselyn selvittääkseen, mitä mieltä joukkueet olivat näistä säännöistä. Tuolloin päätettiin, että pallon koko pysyy ennallaan, mutta ottelun kesto muutettiin 90 minuuttiin, joka oli aina ollut käytössä miesten otteluissa.

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1995, MM-kisat pelattiin Ruotsissa. Tässä turnauksessa testattiin aikalisäkonseptia osittain siksi, että FIFA halusi kokeilla ja nähdä, voisiko sen ottaa käyttöön jalkapallossa yleensä. Myös peliajan pidentämistä 90 minuuttiin vastustettiin usealta taholta. Jotkut maat katsoivat, että amatööripelaajat eivät pystyisi pelaamaan pidennetyllä peliajalla. Aikalisäkonseptista luovuttiin turnauksen jälkeen, mutta 90 minuutin peliaika jäi voimaan. Norja juhli turnauksen voittoa kaatamalla finaalissa Saksan ja voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa.

Yhdysvallat vakiinnutti nopeasti vahvan asemansa naisten jalkapallossa, ja se emännöi seuraavaa turnausta vuonna 1999. Joukkue myös voitti kotiturnauksensa kaatamalla finaalissa Kiinan rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Puolustaja Brandi Chastain riisui pelipaitansa, kuten miesten pelaajat usein tekevät, yli 90 000 katsojan edessä. Televisiokuvat lähetettiin ympäri maailmaa, ja niistä tuli ikonisia eräänlaisena symbolina siitä, että naiset pystyvät kaikkeen, mihin miehetkin pystyvät.

Vuoden 2003 MM-kisat oli tarkoitus pelata Kiinassa, mutta SARS-epidemian vuoksi turnaus siirrettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Tässä turnauksessa Ruotsi onnistui Hanna Ljungbergin ja Victoria Svenssonin johtaman hyökkäyksen johdolla raapimaan tiensä finaaliin asti. Saksa osoittautui kuitenkin loppuottelussa hieman vahvemmaksi ja Nia Kunzer teki voittomaalin jatkoajalla.

Vuoden 2003 MM-lopputurnauksen siirtämisen takia Kiina sai järjestää vuoden 2007 MM-kisat ilman äänestystä hakijamaiden välillä. Saksa voitti toisen peräkkäisen turnauksensa peittoamalla finaalissa Brasilian. Edellisten kisojen kakkoselle Ruotsille turnaus oli täysi fiasko ja kotimatka alkoi jo lohkovaiheen jälkeen. Joukkueen maaliero oli huonompi kuin lajin lilliputteihin kuuluvalla Pohjois-Korealla.

Vuoden 2011 MM-turnaus oli Japanin juhlaa. Kisoissa nähtiin ehkä naisten MM-historian suurin yllätys, sillä Japani järkytti maailmaa pudottamalla Saksan puolivälierissä, Ruotsin välierissä ja voittamalla Yhdysvallat finaalissa. Japanista tuli Aasian ensimmäinen maa, joka voitti maailmanmestaruuden.

Vuoden 2015 turnaus pelattiin Kanadassa. Kaikki ottelut pelattiin tekonurmella, mitä ei oltu koskaan ennen tehty jalkapallon MM-kisojen historiassa. Loppuottelussa kohtasi uudestaan edelliskisojen finaalipari, mutta tällä kertaa USA pääsi juhlimaan mestaruutta voitettuaan Japanin peräti 5-2. Carli Lloyd oli ottelun suurin sankari iskemällä hattutempun Japanin verkkoon. USA nappasi historian kolmannen MM-kultansa ja ensimmäisen sitten vuoden 1999.

Vuonna 2019 MM-kisat pelattiin Ranskassa. Yhdysvallat voitti jälleen kultaa kaadettuaan loppuottelussa hallitsevan Euroopan mestarin Hollannin. Ruotsi sai kisoista historiansa kolmannen pronssimitalin.

Kun naisten jalkapallon MM-kisat pelattiin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kesällä 2023, saimme ensimmäistä kertaa nähdä 32 maajoukkueen osallistuvan turnaukseen. Tässä turnauksessa Espanja erottui selvästi edukseen ja eteni aina MM-titteliin asti. Ruotsille tuli jälleen pronssia, mikä tarkoittaa, että länsinaapurin MM-mitalisaldo naisten puolella on varsin kunnioitettava, kattaen yhden hopean ja neljä pronssia.

MM-kisojen historia – miehet

Historian ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1930 Uruguayssa. Osallistujamaita oli vain kolmetoista, koska Etelä-Amerikkaan ei ollut tuolloin helppoa tai halpaa matkustaa. Turnaus järjestettiin, koska FIFAn puheenjohtaja Jules Rimet uskoi, että jalkapallo oli tarpeeksi suuri ilmiö, jotta se voisi haastaa olympialaiset, joita oli aiemmin pidetty lajin maailmanmestaruuskilpailuina. Uruguay valittiin isäntämaaksi osittain sen kahden olympiavoiton vuoksi ja osittain siksi, että se juhli satavuotista itsenäisyyttään. Se voitti myös loppuottelun Argentiinaa vastaan 93 000 katsojan edessä.

Kahta seuraavaa turnausta, vuosina 1934 ja 1938, leimasi myös se, että monet maat eivät osallistuneet MM-kisoihin. Etelä- ja Pohjois-Amerikan maiden joukossa, jotka boikotoivat vuoden 1934 MM-kisoja Italiassa, oli myös hallitseva mestari Uruguay, joka oli pettynyt siihen, että vain neljä Euroopan maata hyväksyi heidän kutsunsa ensimmäisiin MM-kisoihin. Jälleen kerran kotimaa juhli kultaa, kun Italia voitti finaalissa Tšekkoslovakian numeroin 2-1.

Vuoden 1938 MM-kisat järjestettiin niin ikään Euroopassa, tällä kertaa Ranskassa. Italia voitti toisen mestaruutensa kaadettuaan Unkarin finaalissa. Brasilia, yksi harvoista turnaukseen osallistuneista Euroopan ulkopuolisista maista, voitti pronssiottelussa Ruotsin ja sai ensimmäisen monista MM-mitaleistaan.

Toisen maailmansodan vuoksi peruuntuneiden kahden MM-turnauksen jälkeen Brasilia isännöi vuoden 1950 MM-kisoja. Uruguay teki paluun boikotoituaan kahta edellistä MM-lopputurnausta ja voitti toisen MM-kultansa kaadettuaan finaalissa isäntämaan. Kolmanneksi sijoittui Ruotsi, joka peittosi pronssiottelussa Espanjan.

Vuonna 1954 Sveitsissä järjestetty MM-turnaus päättyi Saksan (silloisen Länsi-Saksan) ensimmäiseen MM-kultaan. Turnaus oli historian runsasmaalisin, sillä verkot heiluivat yhteensä 5,38 kertaa ottelua kohden. Nykypäivän turnauksissa tehdään keskimääräisesti alle kolme maalia per ottelu, joten ero on merkittävä. Yksi turnauksen suosikeista, Unkari, jonka riveissä pelasi kisojen paras maalintekijä Sandor Kocasis (11 maalia), joutui tyytymään hopeaan, kun taas Itävalta otti pronssia.

Neljä vuotta myöhemmin oli Ruotsin vuoro isännöidä turnausta, joka muun muassa esitteli muuan 17-vuotiaan Pelén suurelle yleisölle. Edes ranskalaisen Just Fontainen ennätykselliset kolmetoista maalia eivät voineet estää Peléä varastamasta parrasvaloja, kun Brasilia voitti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Råsundalla pelatussa finaalissa kaatui urheasti taistellut isäntämaa Ruotsi.

Vuonna 1962 kisat pelattiin jälleen Etelä-Amerikassa, kun Chile isännöi turnausta. Kisoille ominaista oli aiempaa kovempi ja puolustusvoittoisempi pelaaminen, ja se oli ensimmäinen turnaus, jossa tehtiin keskimäärin alle kolme maalia ottelua kohden. Kaikki MM-kisat tämän jälkeen ovat noudattaneet samaa kaavaa. Puolustuspelaamisen kehityksestä huolimatta hyökkäysvoittoinen jalkapallo voitti lopulta, kun Brasilia kaatoi Tšekkoslovakian loppuottelussa. Siitäkin huolimatta, että Pelé joutui jäämään loukkaantumisen vuoksi sivuun finaalista. Pronssia otti Englanti, joka toimi kisojen isäntämaana vuonna 1966.

Etelä-Amerikan joukkueet eivät hyötyneet jalkapallon kehittymisestä uuteen, puolustusvoittoisempaan suuntaan, ja neljä eurooppalaista maata – Englanti, Länsi-Saksa, Portugali ja Neuvostoliitto – sijoittuivat neljän parhaan joukkoon. Englanti voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa, kun Länsi-Saksa kaatui finaalissa 4-2 jatkoajan jälkeen. Ottelu muistetaan ehkä parhaiten Geoff Hurstin 3-2 maalista, josta kukaan ei voi vielä tänäkään päivänä varmuudella sanoa, oliko pallo maaliviivan yli vai ei.

1970-luvulla iloinen jalkapallo sai jonkinlaisen uuden nousun. Vuonna 1970 Meksikosta tuli ensimmäinen maa, joka isännöi MM-turnausta Etelä-Amerikan ja Euroopan ulkopuolella. Brasilia voitti kolmannen maailmanmestaruutensa kukistettuaan Italian finaalissa. Vuoden 1970 turnaus oli myös ensimmäinen, jossa osa otteluista lähetettiin värillisinä lähetyksinä niille harvoille ihmisille, jotka tuolloin omistivat väritelevision.

Vuonna 1974 Länsi-Saksa voitti kotikentällään Johan Cruyffin johtaman Hollannin. Tämä on ehkä ainoa tapaus MM-kisojen historiassa, jossa hopeamitalistijoukkueesta on myöhemmin tullut paljon kuuluisampia kuin voittajista. Puola otti hieman yllättäen pronssia voitettuaan Brasilian pronssiottelussa.

Vuonna 1978 loppuottelussa olivat jälleen kerran hollantilaiset, vaikka supertähti Cruyff jäi kotiin. Tulppaanimaa koki jälleen kerran kirvelevän tappion, kun isäntämaa Argentiina osoittautui finaalissa vahvemmaksi. Turnausta varjostivat kiistat, sillä ulkomaailma syytti Argentiinan sotilasjunttaa siitä, että se käytti maailmanmestaruuskisoja oman maakuvansa promoamiseen.

Vuoden 1982 turnaus järjestettiin Espanjassa, ja se muistetaan nykyään ehkä parhaiten kahdesta syystä: siitä, että poikkeuksellisen viihdyttävää ja hienoa jalkapalloa pelannut Brasilia joutui lähtemään kotiin jo lohkovaiheessa, sekä saksalaismaalivahti Harald Schumacherin hiuksia nostattavasta hyökkäyksestä ranskalaista Patrick Battistonia vastaan välierässä. Kaiken kaikkiaan turnauksessa nähtiin todella kovia otteita ja fyysistä peliä. Mestariksi selviytyi lopulta Italia, joka peittosi finaalissa Länsi-Saksan 3-1. Tämä oli ensimmäinen turnaus, johon osallistui 24 maata aiemman 16 osallistujamaan sijaan.

Vuonna 1986 pelattiin historian 13. maailmanmestaruuskilpailut, ja Meksiko toimi toista kertaa isäntänä, kun alkuperäinen kisaisäntä Kolumbia kieltäytyi kunniasta. Näin Meksikosta tuli myös ensimmäinen maa, joka on isännöinyt kahdet maailmanmestaruuskilpailut. Turnaus päättyi Argentiinan juhliin ja Diego Armando Maradona pelasi itsensä koko maailman tietoisuuteen ilmiömäisillä otteillaan. Loppuottelu oli äärimmäisen jännittävä Argentiinan ja Länsi-Saksan välinen kamppailu, jossa Jorge Burruchagan 83. minuutilla tekemä maali toi argentiinalaisille 3-2-voiton.

Neljä vuotta myöhemmin oli vuorossa 1990-luvun ensimmäiset MM-kisat, jotka pelattiin Italiassa. Turnausta on kutsuttu kaikkien aikojen tylsimmäksi, eikä edes viehättävä ja kauniisti pelannut Kamerun voinut peittää tätä tosiasiaa. FIFA teki turnauksen jälkeen sääntömuutoksia, joiden myötä maalivahti ei saanut enää ottaa puolustajan syöttöä käsiinsä. Myös pistejärjestelmä meni uusiksi ja ottelun voittajia alettiin palkita kolmella pisteellä kahden sijasta. Vuoden 1990 MM-kisat merkitsivät Länsi-Saksalle kolmatta kultamitalia Argentiinan kaaduttua loppuottelussa.

Vuonna 1994 Yhdysvallat isännöi turnausta ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Kesä oli kuuma ja jalkapallo nautinnollisempaa kuin edellisessä turnauksessa. Kisat olivatkin kaupallinen menestys. Brasilian ja Italian välinen loppuottelu oli jokseenkin tylsä, eikä kamppailussa nähty yhtään pelitilannemaalia. Joukkueiden välinen paremmuus ratkaistiin lopulta rangaistuspotkukilpailussa, joka päättyi Brasilian juhliin Italian kansallissankari Roberto Baggion epäonnistuttua. Ruotsissa turnaus muistetaan tietysti MM-pronssimitalista, kun Bulgaria kaatui pronssiottelussa 4-0.

Vuoden 1998 MM-kisoja varten turnaus laajennettiin 32 joukkueeseen aiemman 24:n sijaan. Ennakkosuosikki Brasilia eteni Ronaldon johdolla finaaliin, jossa vastaan asettui kisaisäntä Ranska. Finaalista odotettiin tiukkaa, mutta ranskalaiset voittivat 3-0 keskikenttälegenda Zinedine Zidanen kahden maalin myötä. Finaalia varjosti Ronaldon sairastuminen pelipäivänä, mistä huolimatta Brasilian päävalmentaja päätti peluuttaa selvästi huonovointista hyökkääjätähteään. Pronssiottelussa Kroatia otti historiansa ensimmäisen mitalin, kun tähdillä varustettu Hollanti kukistui 2-1.

2000-luvun ensimmäiset MM-kisat olivat myös ensimmäiset Aasiassa järjestetyt maailmanmestaruuskilpailut. Japani ja Etelä-Korea isännöivät tapahtumaa yhdessä, joten samalla tehtiin historiaa myös sen suhteen, että järjestettiin ensimmäiset jaetut MM-kisat. Brasilia, jonka pelätty hyökkäyskolmikko Ronaldinho, Ronaldo ja Rivaldo teki tuhojaan, nappasi viidennen MM-kultansa voitettuaan finaalissa Saksan. Turkin ja Etelä-Korean välinen pronssiottelu päättyi Turkin eduksi.

Vuoden 2006 MM-kisat pelattiin Saksassa. Älykkäästi läpi turnauksen pelannut Italia voitti loppuottelussa Ranskan rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Ottelu muistetaan myös Zidanen viimeisestä esiintymisestä maajoukkuepaidassa. Supertähden ottelu päättyi punaiseen korttiin hänen iskettyään päällään Marco Materazzia. Ratkaisevan rangaistuspotkun Ranskan verkkoon ampui Fabio Grosso. Pronssimitalisti oli tällä kertaa Saksa ja turnauksen parhaana maalintekijänä palkittiin Miroslav Klose.

Afrikka isännöi ensimmäiset MM-kisat vuonna 2010, kun Etelä-Afrikka valittiin kisojen järjestäjämaaksi usean ehdokkaan joukosta. Näin jalkapallofanit ympäri maailmaa saivat tutustua paikallisen puhallinsoittimen ”vuvuzelan” mielenkiintoiseen ääneen. Espanja, joka oli rakennettu käytännössä yksinomaan FC Barcelonan ja Real Madridin pelaajista, voitti ensimmäisen MM-turnauksensa ”tiki-taka”-jalkapallollaan Hollannin kaaduttua finaalissa. Andres Iniesta teki ratkaisevan maalin 116. peliminuutilla.

Vuonna 2014 oli Brasilian vuoro toimia kisaisäntänä. Jalkapallohullu kansa joutui kuitenkin pettymään, sillä keltapaidat jäivät ilman mitalia Hollannin oltua vahvempi pronssiottelussa. Sen sijaan loppuottelussa kohtasivat Saksa ja Argentiina, ja saksalaiset varmistivat, ettei Brasilian tarvinnut katsoa kilpailija Argentiinan voittavan kultaa omalla maaperällään.

Vuoden 2018 miesten MM-kisat pelattiin Venäjällä. Ranska otti toisen MM-kultansa voitettuaan Kroatian viihdyttävässä finaalissa. Pronssiottelussa Englanti ja kisojen paras maalintekijä Harry Kane taistelivat mitalista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutta Belgia osoittautui kultaisen sukupolvensa voimin lopulta vahvemmaksi.

Viimeisin mestaruuskilpailu pelattiin vuonna 2022 Qatarissa, ja turnaus järjestettiin marraskuussa ja joulukuussa Aasian maan kuumuuden vuoksi. Qatar sai paljon kritiikkiä ennen turnausta, mutta MM-kisat pelattiin siellä silti. Käynnistyessään pelit olivat kentällä yhtä unohtumattomia kuin monissa muissakin turnauksissa. Lopulta Lionel Messi voitti MM-kultansa. Messi johdatti Argentiinan MM-titteliin hänen mahdollisesti viimeisessä maailmanmestaruusturnauksessaan, ja yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista sai lopulta kruunata maajoukkueuransa arvokkaimmalla pokaalilla. Argentiina voitti MM-finaalin Ranskaa vastaan 4–3 rangaistuspotkukilpailun jälkeen yhdessä kaikkien aikojen hienoimmista MM-finaaleista. Pronssimitalin nappasi Kroatia, joka voitti pronssiottelun MM-kisojen suurinta yllättäjää, Marokkoa, vastaan.

Päivitetty 15. tammikuuta 2026.