Sunnuntain ottelu Ranskaa vastaan on monella tapaa ottelu, joka Argentiinassa on koettu ennenkin. La Albiceleste pelaa sunnuntaina historiansa kuudennessa MM-finaalissa, ja toisessa Lionel Messin aikana.
Tällä kertaa joukkueessa vallitsee kuitenkin jotenkin erilainen, ehkä jopa rohkaiseva, henki ennen kohtalonottelua. Messin on kuultu useasti näiden kisojen aikana toistelevan sitä, kuinka paljon hän on pelaamisesta tästä turnauksesta nauttinut, ja kuinka hän olisi halunnut nauttia peleistään Argentiinan paidassa enemmän kuin on saanut.
Argentiinan maajoukkuetta on lähes koko Messin uran ajan ympäröinyt melkoinen sirkus. Joukkuetta on johdettu huonosti, valmentajavalintoja on tehty täysin miten sattuu, ja silti aina on odotettu, että Messi pelastaa kaiken ja kantaa Argentiinan suuruuteen. Toiminta on ollut Messi-lähtöistä, ei joukkuelähtöistä. Albicelesteä on vaivannut samanlainen individualistisuuden kultti, joka tällä hetkellä leimaa Brasiliaa.
Tämänhetkinen Argentiina tuntuu kuitenkin olevan enemmän joukkue kuin kertaakaan aikaisemmin Messin uralla. Vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen päävalmentajaksi nostettu Lionel Scaloni on tehnyt upeaa työtä ja muovannut Argentiinasta työteliään joukkueen, jossa eri osat palvelevat kokonaisuutta, eivät vain yhtä yksilöä. Messi on edelleen pelin keskiössä, mutta palaset ympärillä ovat nyt paremmassa tasapainossa kuin koskaan aikaisemmin.
Ja silti juuri Messin suuruus yhdistää tätä joukkuetta kaikkein eniten. Argentiinan MM-kisoja on leimannut ennen kaikkea halu saada maailmanmestaruus Messille tämän viimeisissä MM-kisoissa. Se tuntuu ajoittain jopa tärkeämmältä kuin itse maailmanmestaruuden voittaminen ensimmäistä kertaa 36 vuoteen.
Messin suuruudesta on tullut niin merkittävä käsite, että se on yhdistänyt ihmisiä jopa Argentiinan ulkopuolella joukkueen taakse. Jopa Rivaldo, jonka pitäisi synnyinmaansa perusteella toivoa mitä tahansa muuta kuin Argentiinan voittoa, myönsi toivovansa maailmanmestaruuden menemistä Messille.
”Olisit ansainnut olla maailmanmestari jo aiemmin, mutta Jumala tietää kaiken ja hän antaa sinulle kruunusi tänä sunnuntaina. Ansaitset tämän tittelin siitä hyvästä, millainen henkilö olet, ja siksi, kuinka upeaa jalkapalloa olet aina pelannut”, Rivaldo kirjoitti Twitterissä.
Messin maailmaa halkova lumo on ollut niin valtavaa, ettei kukaan enää jaksa kiinnittää huomiota miehen huonoihin puoliin. Siihen, kuinka Messi on jatkuvasti supattamassa erotuomarin korvaan käänteekseen tämän tuomiot omalle joukkueelleen, tai siihen, kuinka hän Hollanti-ottelun jälkeen haukkui Wout Weghorstin päin naamaa, kun tämä olisi tappiosta huolimatta halunnut vaihtaa paitoja legendan kanssa.
Eikä Messi ole toki ollut mikään enkeli kentän ulkopuolellakaan. Aiemmin tänä vuonna hän sitoutui Saudi-Arabian mainoskasvoksi, vaikka ihmisoikeuksia polkevan valtion vangitsemien mielipidevankien omaiset anoivat häntä kieltäytymään. Toki raha on motivoinut argentiinalaista ennenkin. Lähtiessään Barcelonasta Messi teki uuden seuravalinnan nimenomaan rahaan perustuen. Vuonna 2016 hänet tuomittiin Espanjassa veropetoksesta.
Messillä on niin paljon vaikutusvaltaa, että hän olisi voinut käyttää sitä myös hyvään. Ehkä hän vielä niin tekeekin. Tähän asti kiinnostus on kuitenkin ollut enemmän oman aseman pönkittämisessä.
Tämä ei Messin ylistäjiä tunnu kuitenkaan haittaavan. Argentiinalaisen jalkapalloilulliset taidot ovat niin vertaansa vailla, että pelaajan ihailijat ovat valmiita sulkemaan silmänsä henkilöön liittyviltä ristiriidoilta.
Ja samalla, kaiken ristiriitaisuuden takana, Messistä on myös kasvanut johtaja. Aiemmin hiljaisena ja vetäytyvänä pidetystä pojasta on tullut mies, joka uskaltaa astua esiin joukkueen sisällä, ottaa vastuuta ryhmähengen luomisesta ja korottaa ääntään silloin, kun joukkue sitä tarvitsee.
Ehkä kaikki sopiikin lopulta argentiinalaiseen draamankaareen. Maassa, jonka kirjallinen historia hakee vertaistaan, on aina samaistuttu ennen kaikkia tarinoihin.
Diego Maradona oli ällistyttävä jalkapalloilija, mutta ennen kaikkea ristiriitainen ja kompleksinen hahmo. Kaikista saavutuksistaan huolimatta Messiä ei ole vielä nostettu samanlaiseen jumalasemaan, mikä johtuu osittain siitä, että hän muutti Barcelonaan jo lapsena, mutta myös siitä, ettei hänen persoonassaan ole ollut mitään tarttumapintaa.
Vanhemmalla iällä Messi on kuitenkin alkanut tarjota rosoisuutta kentän ulkopuolella. Hän on alkanut näyttäytyä – niin hyvässä kuin pahassa – inhimillisenä. Argentiinalaiset tuntuvat olevan nyt 35-vuotiaan Messin takana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja siksi maa on myös aiempaa valmiimpi päättämään 36-vuotisen odotuksensa.
Sillä lopulta, kuten urheilussa aina, kyse on ennen kaikkea faneista. He mahdollistavat maailman suurimman urheilujuhlan järjestämisen, ja maailmanmestaruus on siksi enemmän heille kuin pelaajille. Ja kannattamisessa argentiinalaiset jo ovat Qatarin MM-kisojen voittajia.
Argentiina pelaa jokaisessa ottelussa kuin kotonaan. Arviolta jopa yli 50 000 Argentiinan kannattajaa on saapunut paikan päälle Qatariin seuraamaan joukkueensa otteluita. Kaikissa Argentiinan pudotuspeliotteluissa tunnelma on ollut suorastaan kiehuva. Vuoden 2014 maailmanmestari Philipp Lahm kuvaili ”argentiinalaisten tuoneen Bomboneran Dohaan.”
Matkustaminen toiselle puolelle maailmaan maasta, joka on paininut vakavien talousvaikeuksien kanssa vuosikymmeniä, ja jonka oman valuutan arvo on pudonnut 82 prosenttia sitten edellisten MM-kisojen, ei ole mitenkään itsestään selvää. Osa faneista on säästänyt tätä reissua varten vuosia. Osa on varastanut ruokaa majoituspaikkojen buffeteista ruokkiakseen paikan päällä olevat perheenjäsenensä.
Ja kaiken aikaa he ovat jaksaneet kannustaa. Kaiken aikaa he ovat uskoneet.
Molempia Argentiinan aikaisempia maailmanmestaruuksia ovat leimanneet ristiriitaisuus ja skandaalit. Kenties ristiriitainen kansakunta tarvitsee rosoisuutta, jotta se on valmis voittamaan. Nyt sitä rosoisuutta on.
Urheilutoimittaja
juuso@sportnyhet.com
Jätä kommentti