Kroatia ei usko olevansa altavastaaja Argentiinaa vastaan, sillä kovat koettelemukset ja ymmärrys maajoukkueen tärkeydestä ovat tehneet siitä henkisesti maailman vahvimman maajoukkueen.

– Kukaan ei halua pelata meitä vastaan, Kroatian laitapuolustaja Borna Sosa kertoi kansainväliselle medialle voittoon päättyneen Brasilia-puolivälierän jälkeen.

– Meillä on hyviä pelaajia ja hyvä mentaliteetti ja meitä vastaan on aina vaikea voittaa.

Kroatialaiset, sen sijaan, haluavat pelata. Näyttää siltä, että he itse asiassa haluavat pelata enemmän kuin kukaan muu.

Kroatia on vuosien 2022 ja 2018 MM-kisojen aikana pelannut nyt yhteensä kuusi pudotuspeliottelua. Vain kerran – MM-finaalissa neljä vuotta takaperin – peli on päättynyt 90 minuutin jälkeen. Joka kerta, kun ottelua on jatkettu jatkoajalle, Kroatia on voittanut.

Kroatia ei näytä tyytyvän pelaamaan vain 90 minuuttia. Joukkue on ottanut ikään kuin tavakseen tarjota faneille jännitystä koko rahan edestä. Kroatialaiset ovat valmiita pelaamaan täydet 120 minuuttia jokainen kerta, kun he astelevat kentälle. Ja tekevät sen sellaisella ylpeydellä, johon harva pystyy vastaamaan.

Jokainen ymmärtää maajoukkueen vaatimukset ja sen tärkeyden

Toisella puoliajalla Brasiliaa vastaan, kun keltapaitojen hyökkäykset vyöryivät yhä uhkaavammin kohti Kroatian maalia, joukkueen päävalmentaja Zlatko Dalić otti Luka Modrićin lyhyeen puhutteluun. Hän ilmoitti kapteenilleen, että keskikenttä, johon kuuluvat Modrićin lisäksi Marcelo Brozović ja Mateo Kovačić, tarvitsisi lisää tuoreita jalkoja. Dalić harkitsi koko keskikentän vaihtamista.

Modrić ilmoitti päävalmentajalleen mahdollisimman lyhytsanaisesti, mitä oli ideasta mieltä. Vaihto ei tulisi kuuloonkaan. Energiaa riittäisi vielä. Lopulta koko kolmikko jatkoi jatkoajalle asti. Modrić oli itse käynnistämässä Kroatian maaliin johtanutta hyökkäystä 117. minuutilla ja iskemässä maalia jatkopaikan tuoneessa rankkarikisassa.

Kroatia on, todennäköisyyksiä uhmaten, edennyt nyt kaksissa peräkkäisissä MM-kisoissa neljä kertaa rankkarikisaan ja voittanut joka kerta. Kroatia ei tavallaan edes voita vastustajiaan. Se vain kuluttaa heidät loppuun. Ja sitten, kun paineet ovat kovimmillaan, joukkue osoittaa todellisen luonteensa.

Yksikään Kroatian pelaajista ei näyttänyt hermoilevan, kun joukkue kaatoi Japanin neljännesvälierissä rankkarikisan päätteeksi. Yksikään ei tärissyt, kun pilkkukisassa oli vastassa suunnaton ennakkosuosikki Brasilia, vaikka Kroatia oli pelillisesti ollut viimeisen tunnin totaalisessa alakynnessä.

– Näin kroatialaiset toimivat. He nousevat esiin, kun on kaikkein vaikeinta, Dalić sanoi New York Timesin mukaan.

Olisi helppo kohauttaa olkia ja todeta, että onhan joukkueessa kuitenkin kosolti kokemusta neljän vuoden takaisesta turnauksesta. He tietävät olla jännittämättä. Mutta. Joukkueessa on 18 uutta pelaajaa neljän vuoden takaiseen nähden. Iso osa pelaajista pelaa ensimmäistä kertaa MM-kisoissa.

Siitä huolimatta joukkueen kulttuuri ei muutu. Siitä asti, kun Kroatia pelasi ensimmäisissä MM-kisoissaan itsenäisenä maana vuonna 1998 – ja voitti heti pronssia – ihmiset ovat ymmärtäneet, että maajoukkue on tärkeimpiä asioita, mitä on. Se on pienen maan käyntikortti maailmalla; todiste siitä, että kroatialaiset kannattaa panna merkille.

Ymmärrys siitä siirtyy vanhemmilta pelaajilta nuoremmille. Sosa on näiden kisojen aikana kertonut, että Dalić ei juurikaan vastaa kurinpidosta joukkueen sisällä. Hän jättää vaatimustason asettamisen Modrićille ja muille kokeneille pelaajille. Se ei ole pettänyt. Joukkueen sisäinen vaatimustaso on noussut jopa niin korkealle, ettei maaleja ole haluttu tuulettaa, koska vain voitot merkitsevät.

Ja voittoihin Kroatiassa uskotaan. Vaikka ulkomaailma saattaa nähdä joukkueen altavastaajana, kroatialaiset itse eivät koe asiaa aivan samalla tavalla.

Zvonimir Boban, yksi vuoden 1998 MM-joukkueen pelaajista, kertoi New York Timesille, että Kroatiassa uskotaan maajoukkueen olevan ennakkosuosikki, pelasi se ketä vastaan tahansa. Tämä pakottaa pelaajat antamaan kaikkensa.

Turhia paineita voittamisesta ei kuitenkaan kannata ottaa. Kyseessä on kuitenkin vain jalkapallo-ottelu, minkä kroatialaiset ymmärtävät huomattavasti paremmin kuin moni muu koko maailmassa.

Itsenäisyyssota vaikuttaa edelleen

– Taistelimme paljon saavuttaaksemme itsenäisyytemme, ja jatkamme taistelemista viimeiseen pisaraan, Modrić on kertonut medialle MM-kisojen aikana. Sekä Modrić että maalivahti Dominik Livaković ovat useaan otteeseen sanoneet, että vielä tuoreessa muistissa oleva sota vaikuttaa siihen, miten he pelaamista lähestyvät.

Modrić itse oli vasta kuusivuotias, kun hänen perheensä joutui pakenemaan sotaa pakolaisleirille. Leireillä Modrić pelasi muiden lasten kanssa jalkapalloa – silloin, kun eivät ilmahälytysten takia olleet pommisuojassa.

Vuonna 1991 itsenäistynyt maa on nyt kasvattanut ensimmäisen täyden pelaajasukupolven, ja nyt nuo pelaajat aikovat viedä maan toiseen peräkkäiseen MM-finaaliin. Saavutus on maailman globaaleimmassa lajissa täysin käsittämätön alle neljän miljoonan asukkaan maalle.

Siinä, missä Kroatia on itsenäistymisensä jälkeen selvinnyt yhtä lukuun ottamatta jokaiseen MM-lopputurnaukseen, ja puolet kerroista mitalipeleihin, ei asukasluvultaan suurempia maita, kuten Suomea, Norjaa tai Kreikkaa ole juuri miesten MM-kisoissa nähty. Lapsuuden traumaattiset kokemukset, ja niiden muovaama maailmankuva, voivat hyvinkin olla osa selitystä.

AS kertoo, että ennen pakolaisleirille lähtöään pieni Modrić todisti isoisänsä, jonka mukaan hänet on nimetty, kuolemaa omin silmin. Modrić on kertonut The Guardianille viettäneensä päivittäin aikaa isoisänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. Keskikenttäpelaaja sanoi isoisän olleen merkittävä henkilö hänen elämässään, ja tämän tulevan hänen mieleensä aina, kun hän saa kokea menestystä Kroatian maajoukkueessa.

– Ajattelen häntä, se on osa minua. Pidän hänet aina mielessäni. Aina kun voin, käyn hänen haudallaan.

Vanhempi Luka Modrić kuoli serbikapinallisten kädestä 18. joulukuuta, eli samana päivänä, jona pelataan Qatarin MM-kisojen finaali.

Varmaa on, että nyt 37-vuotias Luka Modrić haluaa pelata tuossa ottelussa. Haluaa, vaikka se vaatisi vielä ainakin yhden 120-minuuttisen.


Kanada - Uusi-Seelanti