Jalkapallon miesten MM-kisat alkoivat Qatarissa viime viikon sunnuntaina. Yleensä planeetan suurin urheilujuhla yhdistää koko maailman, mutta tällä kertaa kiinnostus turnausta kohtaan on ristiriitaista.
MM-kisojen myöntämiseen liittynyt väitetyn rikollinen toiminta, turnauksen isäntämaan ihmisoikeusrikkomukset ja Kansainvälisen Jalkapalloliiton Fifan haluttomuus puuttua asioihin on saanut sekä Suomessa että maailmalla monet boikotoimaan kisoja täysin.
Esimerkiksi Saksassa maajoukkueen avauspeliä seurasi vain yksi kolmasosa siitä katsojamäärästä, joka katsoi joukkueen avausottelua MM-kisoissa neljä vuotta sitten.
Mutta miksi ihmiset boikotoivat Qatarin MM-kisoja?
Siirtotyöläisten kaltoinkohtelu suurin syy boikotointiin
Todennäköisesti suurin yksittäinen syy Qatarin MM-kisojen boikotoimiselle piilee siinä, miten maan hallinto on kohdellut turnauksen stadionit ja muun tarvittavan infrastruktuurin rakentaneita siirtotyöläisiä.
Qatarissa asuu noin kolme miljoonaa ihmistä, mutta heistä vain noin kymmenen prosenttia on syntyperäisiä qatarilaisia. Yli 90 prosenttia maan työvoimasta on työn perässä Qatariin muuttaneita ulkomaalaisia, joita kutsutaan siirtotyöläisiksi.
Siirtotyöläiset tekevät Qatarissa lähes kaiken suorittavan työn, ja ovat käytännössä kokonaan vastuussa maan infrastruktuurin kehityksestä. Esimerkiksi MM-kisoja varten rakennetut stadionit, metrotunnelit, majoituspalvelut ja kokonaiset kaupungit on teetetty siirtotyöläisillä. Silti heidän asemansa maassa on heikko.
Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnesty on useaan otteeseen syyttänyt Qataria ihmisoikeuksien rikkomisesta. Siirtotyöläisten oloja onkin kuvattu moderniksi orjuudeksi. Amnestyn mukaan muun muassa kotiapulaisina työskentelevät siirtotyöläiset työskentelevät keskimäärin 16 tuntia päivässä, eikä heillä ole ollenkaan vapaapäiviä.
Siirtotyöläisiä muuttaa Qatariin etenkin Aasian maista, kuten Intiasta, Nepalista, Bangladeshista, Pakistanista ja Sri Lankasta, sekä useista Afrikan maista. Lähtökohtaisesti he muuttavat maahan paremman elämän toivossa, sillä Qatarissa heille luvattu palkka on parempi kuin mitä he kotimaassaan pystyisivät ansaitsemaan.
Sen jälkeen, kun jalkapallon MM-kisat myönnettiin Qatarille, on maassa asuvien siirtotyöläisten määrä kasvanut noin miljoonalla. Moni heistä on kuitenkin joutunut toteamaan, ettei työnteko maailman rikkaimmassa valtiossa ole aivan sellaista, mitä he kotoa lähtiessään kuvittelivat.

Qatarin siirtotyöläisten olot liitettävissä orjuuteen
Siirtotyöläiset, jotka ovat muuttaneet Qatariin työskennelläkseen MM-kisoihin liittyvillä rakennustyömailla, ovat usein joutuneet maksamaan suuria rekrytointipalkkioita työpaikan saadakseen. Joidenkin kohdalla palkkiot ovat olleet jopa 5000 dollaria. Usein minimipalkkaa ansaitsevilta siirtotyöläisiltä kuluu vuosia siihen, että he saavat rekrytointipalkkiota varten ottamansa lainan maksettua.
Toimeen tuleminen ja lainan maksaminen on vaikeutunut entisestään, kun palkkoja ei olekaan kuulunut. Moni siirtotyöläinen on kertonut, että paikan päällä Qatarissa heille on kerrottu palkan olevan vain puolet siitä summasta, mitä alun perin luvattiin. Jotkin yritykset ovat jättäneet palkkoja kokonaan maksamatta.
Useimmat siirtotyöläiset eivät ole kuitenkaan voineet lähteä takaisin kotimaahansa joko siksi, ettei heillä ole ollut varaa maksaa rekrytointipalkkiotaan takaisin tai siksi, koska työnantaja on vienyt heidän passinsa.
Qatarissa oli MM-kisojen myöntämisen aikaan käytössä muistakin Lähi-Idän maista tuttu Kafala-systeemi, joka tarkoittaa sitä, että työntekijä on työnantajansa sponsoroima. Käytännössä ulkomaalaiset eivät voi siis muuttaa Qatariin töihin ilman, että heillä on virallinen kutsu työnantajaltaan.
Itse käytäntö ei ole välttämättä ongelmallinen. Vastaavaa kutsua edellytetään esimerkiksi tietyissä länsimaissa. Qatarissa sitä on kuitenkin sovellettu työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Käytännössä siirtotyöläisillä ei ole ollut lupaa esimerkiksi vaihtaa työnantajaa tai matkustaa pois maasta ilman, että heidän työnantajansa antaa siihen luvan.
Myös siirtotyöläisten työolot ovat olleet ongelmalliset. Esimerkiksi rakennustyömailla työskentelevät ovat tehneet jopa 80-tuntista työviikkoa todella ankarissa oloissa. Kesäkuukausina päivän keskilämpötila kohoaa Qatarissa noin 40 asteeseen. Päivän kuumimpina tunteina lämpöä on vielä enemmän. YK:n Kansainvälisen työjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan rakennustyömailla työskentelevät kärsivät noin 40 prosenttia työajastaan lämpöhalvauksesta tai siihen rinnastettavasta tilasta.
Lisäksi siirtotyöläiset ovat monin paikoin joutuneet asumaan ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa. Kaupungin reunoille rakennetuissa konttiasumuksissa tai asuntoloissa on saattanut asua 350 ihmistä yhtä nelikerroksista asumusta kohden. He ovat majoittuneet esimerkiksi kahdeksan tai kymmenen hengen pienissä huoneissa, ja vessoja on saattanut olla vain yksi noin 40 henkeä kohden.
Vähintään 6500 väitetään kuolleen
Kaikki tämä on johtanut siihen, että The Guardianin saamien tietojen mukaan Qatarissa kuoli vuosina 2010–2020 yli 6500 siirtotyöläistä. Luku perustuu Intian, Nepalin, Bangladeshin, Sri Lankan ja Pakistanin valtiolliseen dataan. Ihmisoikeusjärjestöt ovat veikkailleet, että todellinen luku on vielä paljon korkeampi, sillä Qatarissa on lukemattomia siirtotyöläisiä vielä monesta muustakin maasta. Jopa niin korkea luku kuin 15 000 kuollutta on esitetty julkisuudessa, mutta sen tueksi ei ole saatu todistusaineistoa.
Qatar ei luovuta tietoja menehtyneistä siirtotyöntekijöistä, joten varmaa tietoa kuolleiden määrästä tai olosuhteista, joissa kuolemat ovat tapahtuneet, ei ole. Qatarin tukijat ovatkin syyttäneet lukua liioittelevuudesta ja toisaalta väittäneet, että yli 2,7 miljoonan siirtotyöläisen populaatiossa näin monet kuolemat ovat luonnollisia.
Vaikka kuolemantapauksista ei voidakaan saada varmaa tietoa, ovat sekä omaiset että Qatarista pois päässeet siirtotyöläiset kertoneet tapauksista, joissa perusterveet ja nuoret miehet, jotka ovat läpäisseet normaalit terveystarkastukset ennen Qatariin matkustamistaan, ovat kuolleet työolojen uuvuttamina. Työskentelyä liiassa lämmössä onkin pidetty yhtenä merkittävänä tekijänä kuolemien taustalla.
Huolimatta siitä, että siirtotyöläiset ovat pääosin suhteellisen nuoria ihmisiä, ei heille Qatarissa tehdä kuolemansyytutkintaa. Jotkut tahot ovat epäilleet tämän johtuvan siitä, että jos kuolemat todettaisiin työoloihin liittyviksi, joutuisi kuolleen työnantaja maksamaan korvauksia tämän omaisille.
Siirtotyöläisillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa oloihinsa
Kaikista epäkohdista huolimatta siirtotyöläisten vaikutusmahdollisuudet omiin oloihinsa ovat olleet hyvin rajalliset. Esimerkiksi ammattiliitot, jotka ajaisivat työntekijöiden asemaa, eivät ole Qatarissa sallittuja. Työläiset ovat pelänneet valittaa suoraan työnantajalleen, koska pelkäävät tulevansa kaltoinkohdelluksi.
Qatarissa ei myöskään ole vapaata lehdistöä, eikä sananvapaus toteudu maassa riittävällä tasolla. Yksi maan miljoonista siirtotyöläisistä, kenialainen Malcolm Bidali, uskalsi lopulta nousta vastarintaan ja alkoi pitää anonyymiä blogia siirtotyöläisten kokemasta kaltoinkohtelusta Qatarissa. Kun Bidalin henkilöllisyys selvisi Qatarin viranomaisille, hänet vangittiin ja häntä kidutettiin tekaistujen vakoilusyytösten varjolla.
Myös työolojaan tai maksamattomia palkkoja vastaan mieltä osoittaneita siirtotyöläisiä on vangittu ja karkotettu maasta.
Ulkomaalaisille vierailijoille, kuten Fifan edustajille, siirtotyöläisiä on käsketty sanomaan, että kaikki on hyvin ja olot ovat hyvät. Suurin osa on noudattanut käskyä seuraamusten pelossa.
Väitettyjen parannusten ei uskota siirtyneen käytäntöön
Joitakin parannuksia siirtotyöläisten oloihin on kuitenkin tehty sen jälkeen, kun MM-kisat Qatarille myönnettiin. Kafala-järjestelmä lopetettiin vuonna 2020, kymmenen vuotta kisojen jälkeen. Minimipalkkaa on nostettu 275 dollariin kuussa tai 1,30 dollariin tunnissa. Lisäksi ulkona työskentely kesäkuukausien kaikkein kuumimpina tunteina on kielletty lailla.
Ihmisoikeusjärjestöt ja kansainvälinen media ovat kuitenkin saaneet selville, että vaikka asioista on pintapuolisesti säädetty, eivät uudistukset silti toteudu käytännön tasolla kovinkaan hyvin. Yksittäiset yritykset pitäytyvät edelleen vanhoissa tavoissa, ja esimerkiksi Kafalan käyttö ja ulkona työskentely vuorokauden ympäri ovat edelleen normaaleja käytäntöjä monille qatarilaisille yrityksille.

Seksuaalivähemmistöjen olemassaolo kielletään, naisilla ei itsenäisyyttä
Siirtotyöläisten olot eivät suinkaan ole ainoa syy, miksi ihmiset boikotoivat Qatarin MM-kisoja. Ihmisoikeusongelmat ulottuvat maassa nimittäin paljon pidemmälle.
Homoseksuaalisuus on Qatarissa rikos, josta voi saada jopa seitsemän vuoden vankeustuomion. Qatarin hallinto onkin mennyt äärimmäisyyksiin asti yrittäessään kitkeä kaikki sateenkaariväestöön liittyvät symbolit pois MM-kisojen katsomoista. Kannattajat eivät esimerkiksi ole päässeet stadioneille sisään, jos heidän vaatteissaan on ollut mitään sateenkaaren väreihin viittaavaa.
Myös naisten oikeudet ovat Qatarissa lähes olemattomat. Naiset saavat Qatarissa toimia vain miespuolisen huoltajan, eli isän, veljen tai muun sukulaisen, tai avioliiton jälkeen aviomiehen, alaisuudessa. Naiset tarvitsevat miespuolisen huoltajan luvan esimerkiksi ulkomaille matkustamiseen tai kodin ulkopuolella työskentelyyn. Avioeron hankkiminen on tehty naisille todella vaikeaksi, ja eronneet naiset eivät voi saada omien lastensa huoltajuutta.
Siirtotyöläisten lisäksi Qatarin on väitetty vangitsevan toisinajattelijoita, jotka yrittävät ajaa esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tai naisten asemaa. Lokakuussa 23-vuotias Noof al-Maadeed – syntyjään qatarilainen, mutta Iso-Britanniasta perheväkivallan takia turvapaikan saanut nainen – katosi ollessaan Qatarissa raportoimassa naisten heikosta asemasta.
Qatarilla ei jalkapalloperinteitä, MM-kisojen taustalla lahjusskandaali
Kaiken lisäksi ihmiset boikotoivat Qatarin MM-kisoja myös jalkapalloilullisista syistä. Qatar on vuoden 1934 jälkeen ensimmäinen maa, joka on saanut järjestettäväkseen miesten MM-kisat, vaikka ei ole itse koskaan selvinnyt pelaamalla MM-kisoihin. Jalkapallokulttuuria on pidetty Qatarissa muutenkin lähes olemattomana.
MM-kisojen järjestämiseen vaadittava infrastruktuuri oli Qatarissa lähes olematon, kun MM-kisat maalle myönnettiin vuonna 2010. Qatarissa oli tuolloin tasan yksi jalkapallostadion, eikä edes murto-osaa siitä majoituskapasiteetista ja kaupunki-infrastruktuurista, mitä suuren urheilutapahtuman järjestäminen edellyttää.
Muun muassa seitsemän stadionia, Dohan metro ja kokonainen uusi kaupunki rakennettiin Qatarin MM-kisoja varten lähes tyhjästä, mikä on luonnollisesti herättänyt myös ympäristön suojeluun liittyviä kysymyksiä. Qatarin MM-kisoja pidetään ympäristön kannalta kestämättömän tapahtumajärjestämisen malliesimerkkinä.
Qatarin MM-kisojen stadionit ovat viilennettyjä, koska muuten ilma olisi sekä pelaajille että faneille liian kuuma. Ilmasto-olojen takia MM-kisat siirrettiinkin pelattavaksi talvella, mikä aiheutti hurjan määrän kritiikkiä. Miesten MM-kisat on niiden perustamisesta lähtien pelattu kesäaikaan.
Myös kisojen myöntämiseen liittyy aimo annos hämäräperäisyyttä. Ensimmäiset lahjussyytökset nousivat julkisuuteen jo vuonna 2011, vain vuoden MM-kisojen myöntämisen jälkeen. Vuoteen 2020 mennessä useita Fifan MM-kisaisännyydestä vastaavan komitean jäseniä oltiin vangittu lahjuksien vastaanottamisesta, mukaan lukien vuonna 2010 liiton puheenjohtajana toiminut Sepp Blatter.
Monet vastaavatkin kymykseen siitä, miksi ihmiset boikotoivat Qatarin MM-kisoja, että he viestivät Fifalle, etteivät korruptiorahalla myönnetyt ja ihmisoikeuksia loukaten rakennetut kisat kiinnosta. Qatarin MM-kisojen olosuhteita he eivät enää voi muuttaa, mutta ihmiset toivovat boikotin johtavan siihen, ettei vastaavalla tavalla myönnettyjä MM-kisoja enää tulevaisuudessa nähtäisi.
Urheilutoimittaja
juuso@sportnyhet.com
Jätä kommentti